Jaanpas taas tämmöisen ajatuksen...
Meillä jokaisella on vanhemmat. Vanhemmat ovat sitä varten, että he rakastavat, huolehtivat meistä ja kasvattavat meidät. Vanhemmat ovat luontainen ja oikea auktoriteetti lapsilleen. Joskus on kuitenkin hankala arvostaa vanhempien mielipidettä, kehotuksia ja etenkin niitä sääntöjä. Tuntuu etteivät vanhemmat ymmärrä, ja he kieltävät jotain vain huvikseen. Tottakai tämmöinen kuuluu nuoruuteen, kun pyritään itsenäistymään ja uskotaan, että osaa jo täysin huolehtia itsestään, mutta silti väittäisin, että vanhempien kunnioittaminen ja uskominen on lapsille parasta. Minä ainakin olen huomannut sen, kun useaan kertaan olen luullut olevani oikeassa, pettynyt kun vanhemmat ovat kieltäneet tekemästä jotain, ja sitten myöhemmin olen huomannutkin kuinka oikeassa he olivat. Minulle myös tulee todella varma olo, jos kysyn vanhempieni mielipidettä, ja toimin sen mukaan. Olen huomannut, että vanhempani tietävät minua enemmän ja luotan siihen.
Tottakai on olemassa vanhempia, joita tuntuu olevan mahdoton kunnioittaa. He voivat kohdella huonosti, käyttäytyä ja elää huonosti tai käskeä tekemään asioita, jotka ovat selvästi väärin. Heidän huonoja tekojaan tai selkeästi vääriä mielipiteitä ja käskyjä ei tarvitse kunnoittaa ja totella, mutta silti he ovat vanhemmat, ja heitä tulisi kunnioittaa ihan vain sen vanhemmuuden takia. Raamatussakin, mihin minä mielipiteeni perustan, kymmenen käskyn neljäs kuuluu: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi." Sekä Ef. 6:1-3. "Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. "Kunnoita isääsi ja äitiäsi" on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: "jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä" Vau mikä lupaus!!
Rakastakaa vanhempianne nyt kun vielä voitte, sillä he eivät tule olemaan elämässänne ikuisesti. Ottakaa heidän neuvonsa vastaan ja harkitkaa edes niiden toteuttamista. He tahtovat teille parasta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti