Moni on varmaan huomannu, että teksteissäni monesti mainitsen jotain mun uskosta Jumalaan. En halua millään tavalla tuputtaa sitä kenellekkään. Se vain on niin iso osa elämääni ja ajatuksiani, että jos kerron ajatuksistani, ei niiltä voi välttyä. Aattelinkii nyt kirjottaa kokonaisen postauksen vaan siitä. Jos et missään nimessä halua lukea mun Jeesus jutuista, niin tää teksti sun kannattaa skipata. Tosin mun mielestä jokaisen ihmisen kyllä kannattaa kuulla Jeesuksesta, joten siinä mielessä toivon, että luet. :D
Minä olen siis uskovainen. Olen niitä, jotka ottaa uskon asiat vakavasti. Mulla on hyvä syy siihen, miksi teen niin. Jeesus oli aika vakavissaan, kun kuoli mun puolesta ristillä; en voi olla ottamatta sitä vakavasti. Tämä siis tarkoittaa sitä, että uskon sen tosiaan tapahtuneen. Uskon, että se mitä Raamatussa on sanottu, on totta. Moni varmaan miettii, miksi uskon sen. Siihenkin minulla on tosi yksinkertainen vastaus; olen nähnyt sen olevan totta! Nähdäksen sen, pitää ensin haluta nähdä se. Pitää avata sydämensä Jeesukselle.
Minulla itselläni ei ole koskaan ollut sellaista tilannetta, etten olisi ollut uskossa. Melko pienenä, muistaakseni 6 vuotiaana rukoilin, että Jeesus tulisi mun sydämeen asumaan. Sitä ennen en ollut tajunnut asioista höykäsen pöläystä, eikä minulla ollut omaa tahtoa tämmöisissä asiossa, olin niin pieni. Onnekseni olen saanut kasvaa uskovassa perheessä. Myöhemmin kun olin 12-14 uskoni alkoi muuttua. Aloin pohtia uskoa omilla aivoillani. Mietin sitä, onko siinä järkeä, ja että haluanko tosissani elää Jeesusta seuraten, oli elämän tilanne mikä tahansa. Vanhempien uskolla, kavereiden uskolla tai millään muullakaan ei ollut enää niin merkitystä. Tajusin olevan kyse vain minusta ja Jumalasta. Teini-iän itsenäistymisen myötä, olen itsenäistynyt uskossanikin. Merkkinä henkilökohtaisesta päätöksestäni kävin uskovienkasteella 14-vuotiaana. Sen jälkeen uskoni on saanut kasvaa päivä päivältä suuremmaksi, ja olen joka päivä varmempi ja varmempi siitä, että Jumala on todellinen. Minulla olisi valtavan monia todistuksia siitä, kuinka olen nähnyt Jumalan toimivan elämässäni, pienillä ja isoilla tavoilla. Uskomattomilla tavoilla!
Minun kohdallani Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön uskomisella on iso merkitys joka päiväisessä elämässäni. Usko on mun elämäntapa. Kun aamulla herään, ajattelen että minkähänlaisia yllätyksiä ja suunnitelmia Jumalalla on tälle päivälle. Luotan täysin siihen, että Jumala tietää kaiken, näkee kaiken ja Hänellä on suunnitelma kaikkeen. Mun on helppo olla, kun tiedän että Jumalaan voi luottaa. Mä myös haluan elää Hänen suunnitelmiensa mukaan, koska tiedän, että ne on parasta mulle ja ihmisille mun ympärillä. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että minun pitää ottaa selvää siitä, mikä Jumalan tahto on. Se löytyy yleensä Raamatusta, mutta joskus tarvitsee erikois- ja henkilökohtaisopastusta. Silloin pistän kädet ristiin ja kysyn, mitä mieltä Hän on. Ihanaa on myös se, että jokaisessa elämäntilanteessa, ongelmissa, suruissa ja iloissakin voi kääntyä Jumalan puoleen. Joskus rukousvastaukset eivät tule siinä muodossa, tai siihen aikaan kuin itse toivon. Ne tulevat Jumalan tavoilla ja aikataulussa, mikä on paljon parempi! Jumala tietää niin paljon enemmän kuin minä.
Syy siihen, miksi näin mielelläni kerron Jumalasta on se, että se on mun tehtävä. Uskovilla on tehtävä kertoo siitä niille, jotka ei oo vielä uskossa. Kaikki suomalaiset on varmaan kuullut lähetyskäskystä. Joskus uskonasioiden jakaminen ja oman värinsä näyttäminen ei kuitenkaan oo helppoa. Mulle se oli vaikeeta siihen asti, kunnes 13-vuotiaana rukoilin yhtenä iltana, että Jumala antas mulle rohkeutta. Sitä ennen mä häpesin sitä, että oon uskovainen, ja kaikin keinoin yritin vältellä tilanteita joissa se tulis ilmi. Sen yhden illan jälkeen, oon ollu täynnä rohkeutta ja intoo jakaa tätä juttua muille. Sinä iltana tapahtui totaalinen muutos, ja kiitos siitä Jumalalle! Mä en haluu piilottaa MAAILMAN PARASTA JUTTUA!
