Matkailu haaveita

Olen pahoillani, etten ole postaillut pitkään aikaan. Ei ole ollut ideoita eikä aikaa keksiä ideoita. On ollut paljon tekemistä, niinkuin esim tämä koeviikko tällä viikolla. Mulle kuuluu tosi hyvää! Oon lähi aikoina opiskellut ahkerammin kuin koskaan, mutta myös huvitellut. Eilen kävin Valtterin kanssa leffassa katsomassa Nälkäpeli Vihan liekit -leffan. Oli ihan sika hyvä, vaikkakin taas meinas mennä yöunet. Liian monta dramaattista kuolemaa yhdelle illalle....

Mä oon haaveillut tänä syksynä paljon ulkomailla matkustelemisesta. Oon miettinyt missä kaikissa paikoissa haluaisin ehdottomasti elämäni aikana vierailla, ja tässäpä olisi niistä listaa kuvien kera. 

En ole pitkään ollut kiinnostunut Japanista, mutta jostain kumman syystä tänä vuonna mun sydän on alkanut sykkiä tälle maalle. En oikeastaan välitä Japanin suurkaupungeista, vaan siitä luonnosta! Tuonne pitäisi matkustaa tietenkin keväällä, että näkisi nuo vaaleanpunaiset puut. :) 

Aika tavallista haluta New Yorkiin, mutta on se vaan jotenkin niin mielenkiintoinen! Tästä matkakohteesta olen haaveillut varmaankin kymmenen vuotiaasta asti. Tuollaisessa kaupungissa tosin en välttämättä viihtyisi kovin kauaa. Voisin piipahtaa siellä pari päivää ja olla pitempään sitten jossain muualla Yhdysvalloissa. From coast to coast -matka olisi ihan mahtava! 

Jerusalem. Minulla on monta syytä miksi haluaisin käydä tuolla. Eniten minua kiinnostaa sen historialliset jutut. Olisi mieletöntä päästä näkemään millaisessa paikassa Jeesus on liikkunut. Ja onhan tuo kaunis ja mielenkiintoinen paikka muutenkin!

Haluisin nähdä myös useita paikkoja Englannista. Lontoon katsastaisin oikein mielelläni, mutta tahtoisin nähdä myös sen ympäristön pienempiä kaupunkeja ja maaseutua. Tuo kyseinen kuva taisi olla Edinburghista, joka olisi myös ihana nähdä.

Oih kaunis Italia! Olen jo kerran käynyt Italiassa, mutta vain yli vähän yhden vuorokauden. Vietimme sen ajan Gradossa, joka oli kyllä kaunis paikka sekin. Oli ainakin ihanat uimarannat! Kaupungit, joissa haluaisin Italiassa käydä, ovat Venetsia (keskimmäinen kuva) ja Rooma (alin kuva). Venetsia olisi romanttinen paikka, ja Roomassa minua kiinnostavaa historia. Italiassa minua kiehtoo myös ruokakulttuuri! 

Kanada ja sen ihanat vuoristot. Tykkään paljon vuoristomaisemista ja haluaisin katsastaa monet maailman vuoristot. Kanada muutenkin vaikuttaa jotenkin semmoiselta paikalta jonne olisi helppo ja rento mennä.

Karibian paratiisisaaret, ahh. En haluisi sinne mihinkään turistirysään, vaan vähän jonnekin syrjäisempään. Semmoiseen paikkaan mistä saa viikoksi itselleen oman rantamökin ja palan rantaa, eikä vieressä ole kokoajan joku pällistelemässä. Jack Sparrow sai minut rakastumaan tuohon paikkaan. :D 

Haluaisin ehdottomasti käydä joskus myös Ranskassa. Pariisi on pakko nähdä, mutta minua kiinnostaa myös nähdä Ranskan maaseutua. Romanttistaaaaaaaaaaaaaa ♥

Tähän mennessä olen käynyt kolmesti Ruotsissa, jonne haluan vielä monesti uudestaan. Itävallassa olen ollut kahdesti ja uskon, että kertoja tulee vielä lisää. Saksassakin olen käynyt kahdesti, ja siellä Italiassa, mistä jo kerroinkin.

Ilojen etsijä

Luin tässä juuri Eleanor H. Porterin kirjoittaman Pollyanna-kirjan. Kirja kertoo Pollyanna tytön kasvutarinan. Pollyannassa on erikoista se, että hänellä on eräs leikki; "ilojen etsiminen". Leikin tarkoituksena on keksiä kurjistakin asioista iloisia puolia. Pollyanna tartuttaa leikillään hyväntuulisuuden ja positiivisisen ajattelun ympärillään oleviin ihmisiin. Samoin myös lukijaan.

Minä ainakin inspiroiduin Pollyannan leikistä. Liian usein tulee keskityttyä asioiden huonoihin puoliin ja murehdittua niitä. Olen aika varma, että elämästä tulisi paljon valoisampaa, jos synkille asioille ei antaisi niin paljon huomiota. Tietenkään negatiivisia tunteita ja ikäviä asioita ei pidä kiistää ja sulkea kokonaan ajattelun ulkopuolelle, vaan vaikeissakin tilanteissa olisi hyvä pystyä löytämään erilaisia näkökulmia asialle.

Käsi ylös kuka on hyvä valittamaan! Joo, minäkin toisinaan. Monesti tulee valitettua ihan naurettavankin pienistä asioista. Ei tarvitse kuitekaan kovin pitkälle ajatella, että älyää sen olevan turhaakin turhempaa. Valittaminen ja märehtiminen vain paisuttavat kurjaa asiaa ja saavat kuulijatkin huonolle mielelle. Valittamisen sijaan olisi parempi miettiä voisiko asiaa korjata jotenkin, ja jos ei voi, niin silloin se vain pitää hyväksyä ja mikä vielä parempi, yrittää löytää asiasta valoisa puoli.

Itse ainakin aijon jatkossa kiinnittää enemmän huomiota asenteisiini. Seuraavan kerran kun jokin harmittaa, aijon yrittää tarkastella asiaa eri näkökulmasta ja löytää siitä jotain positiivista. Myönteisellä ajattelulla on varmasti suuret vaikutukset. Selväähän on, että myönteisellä ajattelulla ihminen tekee itse elämästään paremman ja onnellisemman, vaikka asiat eivät itsessään muuttuisi miksikään.

Lukekaa ihmeessä tämä kirja! Mukavaa ja positiivisten ajatusten täyteistä viikkoa kaikille lukijoille! ♥

Miksi ihmiset puhuvat rumia toisilleen?!

Menen bussilla kotiin ja ala-asteelta nousee kyytiin lauma alle 4. luokkalaisia pikkupoikia. Jään kuuntelemaan heidän puheitaan. "Mee v***uun siitä läski! Ootko sä v***u ihan idiootti?" Lähes joka lauseeseen mahtuu ainakin yksi kirosana tai haukkumanimitys toista kohtaan. Vaikka nämä pienet pojat eivät ehkä sanoneet asioitaan kovin tosissaan olevalla sävyllä, kuulostaa tuommoinen puhe minun korvaani ainakin tosi pahalta. Pikkupoikien huono kielenkäyttö on aika pitkälti selitettävissä ikään kuuluvalla uhoamisella ja isottelulla, sekä vanhempien ihmisten, esimerkiksi sisarusten huonolla esimerkillä; ottaahan pienempi aina isommasta mallia. Se minua tässä juuri ihmetyttää, että tuommoista puhetta kuulee ihan minunkin ikäisten suusta. Etenkin poikien, mutta myös tyttöjen.

Miksi niin monet pitävät normaalina sitä, että kaveria haukutaan ja kiroillaan kohtuuttomasti. Jos joku kavereistani sanoisi minua v***n idiootiksi, loukkaantuisin varmasti ja antaisin kyllä sellaista palautetta, että kaveri seuraavalla kerralla varmasti miettii, kannattaako suutaan avata, jos on tuommoista sanomassa. Samaten minusta tuntuisi kamalan pahalta sanoa jollekin toiselle jotain rumaa. Joskushan sitä suutuspäissään saattaa jotain lipsahtaa, jota sitten katuu jälkeenpäin, mutta jotkut eivät semmoisesta ole milläänsäkään.

Vaikka kuinka tyypit sanovat, että vitsillähän he vain toisiaan haukkuvat ja nälvivät, en usko ettei sillä olisi mitään vaikutusta. Varmasti jokaisella olisi kivempi olla semmoisessa kaveriporukassa, jossa puhutaan toisia kunnioittaen ja ystävällisesti. Ja eihän sitä tiedä, mitä pahat sanat loppujenlopuksi ihmiselle tekevät. Jokuhan voi olla oikeasti tosi herkkä, eikä uskalla näyttää sitä ja itkee sitten yksinään illalla kavereiden loukkaaville sanomisille. Jokaisella on minusta oikeus vaatia toisilta kunnioittavaa puhuttelua, kunhan vain on valmis antamaan sitä itsekin takaisin.

"Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä." Sananl. 12:18