Tässäpä huoneeni

Lupasin tehdä pienen esittelyn huoneestani, johon juuri vastikään on tehty remontti. Huoneesta tuli paljon viihtyisämpi, neutraalimpi, valoisampi ja raikkaampi. Vielä pientä hiottavaa on, eivätkä vanhat kalusteeni ja koriste-esineeni ihan täysin mätsää huoneen uuden tyylin kanssa. Niitä voi kyllä päivitellä ajan kassa, kun tulee sopivia vastaan ja on rahaa. Kuvat ei nyt ole mitään huippu luokkaa. Minusta tämä huone näyttää luonnossa paremmalta kuin näissä kuvissa. ;D

Tykkään niin kovasti tuosta uunista! Se on ihan alkuperäinen ja edelleen käytössä. Meidän talo on siis lähes 100 vuotta vanha, joten nuo hirretkin ovat ihan ajan värjäämät. :) 

Ikkuna seinä siinä. Tolle hirsi seinälle tulee vielä tuo ikkunan vieressä oleva "ikkuna" koristeeksi vaakaan sängyn yläpuolelle, kunhan ehdin ripustaa. Kaksi seinää tapetoitiin valkealla, melkein tasaisella tapetilla. Mainitsin ettei mun enstiset kalusteet ja koristeet oikein sovi tähän huoneeseen tyyliltään. Huomaatte varmaan mistä puhun. ;D

Tästä minä tykkään... Enää ei tarvitse laittaa ja ottaa vaatteita kaapista väkivalloin. Laskin, että minulla on yli 130 vaatetta + alusvaatteet, yövaatteet, bikinit ja ulkovaatteet. Edelliseen kaappiini nuo kaikki eivät mahtuneet. Pitää ostaa vielä lisää hengareita..

 Pitsiverhot. :)

Siinä tuo toinen hirsiseinä ja kaapit. Lähes kaikki huoneessani olevat kalusteet ovat Ikeasta. Kaapit, sänky, pöytä, hyllykkö, yöpöytä, verhot, tuoli, roskakori, laatikot... :D Mun suosikki tässä huoneessa on kyllä tuo lattia. Olin pitkään haaveillut valkeasta lattiasta! Noiden kaappien yläpuolelle jää seinää näkyviin vielä puolisen metriä.. sori tämä huono rajaus.

Siinä kolme kuvaa huoneeni entisestä lookista. Teinikolo. ;D



Nyt tulee taas pitkää postaustaukoa, koska lähden Teenstreetille perjantaina. Sen jälkeen on ainakin postattavaa. ;) Ihania kesäpäiviä teille lukijat ja nauttikaa nyt kun on taas vihdoin ihan lämmintä täällä Suomessakin. Saksaan on luvattu lähes joka päivälle yli +30 astetta, huhhuhu saattaa olla ettei palella.

Keskellä karua metsää jäkäläkukkulalla

Anteeksi. Jonkinlainen lamaantuminen ja kiireisyyskin ovat parin viikon aikana tehneet blogaamisestani vaikeaa. En ole saanut inspiraatiota, ja olen reissannut, joten on ollut muuta ajateltavaa ja tekemistäkin. Siksi tämä pitkä blogaustauko. :(

Tosiaan, olin taas kerran kyläilemässä sukulaisten luona. Tämä kesä on ollut melko poikkeuksellinen sen suhteen, sillä olen käynyt sukuloimassa tosi usein. Tällä kerralla pystytimme leirimme mummuni mökille jännittäviin korpi maisemiin. Kirkasvetinen lampi keskellä karua honkametsää ja hiekkakankaita jäkälämattoineen on ihana paikka ulkoilla ja tutkia luontoa. En kovinkaan usein harrasta luontoretkeilyä ja tutkiskelua, mutta nyt innostuin siitä ja otin kamerani mukaan.

Lammen vedestä näkyi selkeästi pohjaan asti, vaikka vettä oli noinkin lähellä rantaa melkein pari metriä. Uskomaton lampi ♥

Ei lunta, vaan jäkälää. Hauskalta näytti, kun kokonainen pieni kukkula kasvoi pelkkää jäkälää.

Näitäkin ihanuuksia löytyi...

Osmo näyttää miten uidaan. Aika taidon näyte. Tukkakin lässähti.

Voi toista. Aika säälittävän näkönen :D

Menkää hei joskus ihmettelemään ja pällistemään luontoa jos ette sitä jo harrasta. Se on loppuunsa tosi hauskaa. Luonnosta löytyy tosi nerokkaita juttuja, joita ei yleensä tule edes ajatelleeksi. Minusta kaikkein ihmeellisintä on se, että kaikki mitä luonnossa on, on Jumalan luomaa. Niin täydellistä, monimutkaista, kaunista ja ihmeellistä, ja kaikella on tarkoitus ja paikka.

Ihanaa tulevaa viikkoa teille lukijat ♥ Yritän tehdä nyt useamman postauksen ennenkuin lähden Teenstreetille Saksaan, eli ennen perjantaita. Tulossa on postaus ainakin huoneeni rempasta, sillä se on nyt vihdoin valmis. :)

Rakkaudella

Olin viime viikolla lastenleirillä isostelemassa. Lasten ohjaaminen on minulle melko tuttua puuhaa; olen ollut monilla leireillä ohjaajana ja olen pitänyt pyhäkoulua useamman vuoden, mutta runsaasta kokemuksesta huolimatta se on aina melko haastavaa. Toissapäivänäkin leiriltä tullessani olin totaalisen uupunut. Seitsemästä alle kahdeksanvuotiaasta tytöstä huolehtiminen aamusta iltaan on työlästä etenkin henkisesti. Täytyy olla jatkuvasti kartalla tulevasta ohjelmasta, lasten tarpeista sekä heidän turvallisuudestaan. Kaikesta vaivasta huolimatta haluan kuitenkin tehdä sen joka vuosi uudelleen, palkatta. Se, että näen lasten nauttivan leiristään ja oppivan jotain uutta Jeesuksesta, on minulle tarpeeksi iso palkka. Teen sen rakkaudesta.

Mä oon paljon miettiny sitä, mitä tarkoittaa tehdä jotain rakkaudesta. Oon seuraillu omia motiivejani ja niitä seuraillessani jostain syystä aloinkin tehdä asioita paremmalla motiivilla. Aloin tehdä asioita rakkaudesta. En tarkoita mitään romanttishenkistä rakkautta vaan lähimmäisen rakkautta; välittämistä toisia ihmisiä kohtaan. Jotenkin minusta alkoi tulla epäitsekkäämpi. Aloin haluta, että ihmiset mun ympärillä olisivat onnellisia ja olin valmis tekemään sen eteen uhrauksia. Ja siitä kaikesta tuli hyvä olo.... En nyt tiiä mikä pointti tässä oli, mutta halusin pohtia ääneen. :D

"Rakkaus parantaa ihmiset - sekä sen, joka sitä antaa, että sen, joka sitä saa."
- Karl Menninger

"Älä päästä ketään luokseksi, ellei hän lähde parempana ja onnellisempana. Ole elävä esimerkki Jumalan hyvyydestä: ystävälliset kasvot, ystävällinen katse, ystävällinen hymy, hyvyys tervehdyksessä."
-Äiti Teresa

"Rakkaus on ainoa luonnonvara, joka lisääntyy kun sitä tuhlataan."
-Tuntematon

♥

Ennakkoluulot haisee

Olin eilen sukujuhlissa. Tää oli mun eka kerta semmosissa ja mulla oli vaikka mitä ajatuksia ja luuloja sukujuhlia kohtaan. En ois millään halunnu lähtee ja ajatuskin siitä ahdisti. Aattelin, ettei vois vähempää kiinnostaa lähteä puol tuntemattomien ihmisten pällisteltäväksi, kuuntelemaan tylsiä puheenvuoroja ja laulamaan yhteislauluja.

Uhrauduin kuitenkin poistumaan mukavuusalueeltani vanhempieni ja isovanhempieni mieliksi. Sen päätöksen tehtyäni asenteeni muuttui kokonaan. Juhlat alkoivatkin kiinnostaa. En niinkään ajatellut sitä, miten viihdyttävää se minulle olisi, tai kuinka mukavaa se olisi. Ajattelin sitä, kuinka iloiseksi mummuni tulisi siitä, että hänen lapsenlapsensa on mukana hänelle tärkeässä tapahtumassa. Tätä ajatellessa koko juhlapäivä meni ihan mukavasti. En tylsistynyt tai ahdistunut vaikka juhlat sisältivätkin juuri niitä asioita mitä kammoksuin. Keksin monia positiivisia asioita juhlista. Tapasin ainakin 30 uutta ihmistä, näin paikkoja joissa mummuni on viettänyt nuorena aikaa, kuulin ihmisten erilaisia tarinoita... Opin paljon uutta ja ajatukseni sukuakohtaan avartuivat. Sukujuhlat olivatkin ihan kiva kokemus.

Kun mä ajattelen sitä, miten suhtauduin niihin ennen sinne lähtemistä, mua alkaa naurattaa. Voi jukra miten epäluulonen voi ihminen olla. Tästä tapauksesta oppiineena haluunkin nyt kannustaa teitäkin luopumaan ennakkoluuloista asioita kohtaan, joista ette oikeasti tiedä paljoakaan. Voi missata vaikka mitä, jos vaan jää nyhjöttämään siksi, että LUULEE jonkin olevan kamalaa.

Ihania kesälomapäiviä kaikille! ♥