Rakkaudella

Olin viime viikolla lastenleirillä isostelemassa. Lasten ohjaaminen on minulle melko tuttua puuhaa; olen ollut monilla leireillä ohjaajana ja olen pitänyt pyhäkoulua useamman vuoden, mutta runsaasta kokemuksesta huolimatta se on aina melko haastavaa. Toissapäivänäkin leiriltä tullessani olin totaalisen uupunut. Seitsemästä alle kahdeksanvuotiaasta tytöstä huolehtiminen aamusta iltaan on työlästä etenkin henkisesti. Täytyy olla jatkuvasti kartalla tulevasta ohjelmasta, lasten tarpeista sekä heidän turvallisuudestaan. Kaikesta vaivasta huolimatta haluan kuitenkin tehdä sen joka vuosi uudelleen, palkatta. Se, että näen lasten nauttivan leiristään ja oppivan jotain uutta Jeesuksesta, on minulle tarpeeksi iso palkka. Teen sen rakkaudesta.

Mä oon paljon miettiny sitä, mitä tarkoittaa tehdä jotain rakkaudesta. Oon seuraillu omia motiivejani ja niitä seuraillessani jostain syystä aloinkin tehdä asioita paremmalla motiivilla. Aloin tehdä asioita rakkaudesta. En tarkoita mitään romanttishenkistä rakkautta vaan lähimmäisen rakkautta; välittämistä toisia ihmisiä kohtaan. Jotenkin minusta alkoi tulla epäitsekkäämpi. Aloin haluta, että ihmiset mun ympärillä olisivat onnellisia ja olin valmis tekemään sen eteen uhrauksia. Ja siitä kaikesta tuli hyvä olo.... En nyt tiiä mikä pointti tässä oli, mutta halusin pohtia ääneen. :D

"Rakkaus parantaa ihmiset - sekä sen, joka sitä antaa, että sen, joka sitä saa."
- Karl Menninger

"Älä päästä ketään luokseksi, ellei hän lähde parempana ja onnellisempana. Ole elävä esimerkki Jumalan hyvyydestä: ystävälliset kasvot, ystävällinen katse, ystävällinen hymy, hyvyys tervehdyksessä."
-Äiti Teresa

"Rakkaus on ainoa luonnonvara, joka lisääntyy kun sitä tuhlataan."
-Tuntematon

♥