Mummun ja ukin pikkuveera

Mä olin tos vähän aikaa sitte muutaman päivän mun mummun ja ukin luona. Mä käyn siellä aika harvoin, vaan 2-4 kertaa vuodessa, koska sinne on matkaa 3 tuntia. Sinne lähteminen on aina tuntunu mulle vähän vaikeelta ja vähän semmoselta pakkopullalta. En oikeen tiiä miks. Ehkä syy on ollu se, että mä oon kokenu tärkeemmäks nähä mieluummin kavereita, poikaystävää ja olla kotona tekemättä oikeestaan mitään. En oo arvostanu sukulaisten näkemistä.

Viime talvena mut oli taas kerran "pakotettu" lähtemään mummulaan. 12:n aikaan, kun kaikki muut oli nukkunu jo ainakin 2 tuntia, mä valvoin maaten mummulan tuvassa vanhalla natisevalla ja kovalla sängyllä, jonka vuodevaatteet tuoksui hassulta. Kuitenkin tykkäsin siitä tuoksusta, sillä siitä tuli aina lapsuus mieleen. Lapsena olin usein mummulassa, koska asuin lähempänä. Mietin silloin niitä aikoja ja mieleen tulvi monenlaisia muistoja. Silloin mä nukuin aina mummun vieressä, ja ennenkuin nukahdin ukki tuli aina tuomaan mulle suklaapalan. Mä leikin mummulan takapihan leikkimökissä, ja laitoin päälleni mummun paidan. Ajoin mun äidin vanhalla kolmepyöräisellä ruosteisella pyörällä pitkin pihaa ja mummu katseli vieressä kuorien perunoita. Olin mummun ja ukin pikkuveera. Kaikkea tuota miettiessä mut valtas kamala hätä. Mä tajusin miten typerä oon ollu, kun en oo arvostanu sitä, että mulla on isovanhemmat. Mä olin tiedostamattani "hyljänny" ne. Mä tajusin myös sen, että ne ei elä ikuisesti. Mulla ei ois enää montaakaan vuotta jäljellä olla niiden kanssa. Mä en voinu muutaku itkee sitä, miten typerä oon ollu monta vuotta. Mä sit päätin muuttaa asennettani. Mä halusin taas välittää ja rakastaa mun isovanhempia. Olla mummun ja ukin ei ehkä enää niin pikkuveera, mutta niiden Veera kuitenkin. NYT KUN MULLA ON SIIHEN VIELÄ MAHDOLLISUUS.

Nyt kun olin sit muutama päivä sitten mummulassa, musta tuntu tosi kivalta olla siellä. Olin ihan erilainen. Mä juttelin kokoajan mummulle ja ukille. Mä halusin olla niitä varten. Mua ei enää haitannut korvessa oleva huono kännykän nettiyhteys, eikä se, että pitää tiskata ruoan jälkeen. Tiskasin kaiken niin puhtaaksi kuin pystyin. Ja hymyilin. :)

Kuva mummun ja ukin mökiltä; mun lempipaikasta.