Itsearvostus hukassa

Eilen minä aloitin kirjoittamaan kirjettä kaverilleni, jota en vielä tunne kovinkaan hyvin. Tapasimme kesällä ja vaikka vietimmekin melko paljon aikaa samassa porukassa viikon kestäneen leirin aikana, minusta tuntui, että tutustuminen jäi melko pinnalliseksi. Päädyinkin siksi kertomaan kirjeessäni siitä, millainen oikeastaan olen. Mietin tosissaan millainen olen ja millaiseksi minua voi kuvailla. Tuota kirjettä kirjoittaessani ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin iloa siitä, millainen olen luonteeltani ja tempperamentiltäni. Ensimmäistä kertaa pystyin arvostamaan todellista minääni.

Minulla on pitkään ollut ongelmia itseni arvostuksen kanssa. Se on näkynyt vaikeutena olla omaitsensä joissakin tilanteissa, vaikeutena pitää itseään ulkoisesti ja sisäisesti kauniina ja vaikeutena toteuttaa itseään kaikista omimmalla tavalla. Niin monet kerrat olen ajatellut olevani liian erilainen, liian omituinen ja liian poikkeava; jollain tapaa huonompi kuin muut. Olen ajatellut olevani liian Veera. Monesti sorrun ajattelemaan, etten ole tarpeeksi hauska ja puhelias; että olen liian mietteliäs, rauhallinen, asiallinen ja kuunteleva. Päässäni on pyörinyt ajatuksia etten riitä tämmöisenä kuin olen, eikä minusta pidetä tämmöisenä kuin olen. Sen seurauksena olen monesti yrittänyt olla jotain muuta. Voitte ehkä kuvitella miten stressaavaa semmoinen on! Minulla on ollut pienoinen kriisi myös tämän bloginikin kanssa, sillä minusta on tuntunut ettei tapani tehdä postauksia ja blogini "gengre" ole kamalan suosittu tai yleinen. Suurin osa lukemistani blogeista ovat tyyli-, näpertelypuuhailu- tai lifestyleblogeja. En ole arvostanut laisinkaan tätä omaa tyyliäni.

Tuota kirjettä kirjoittaessani kuitenkin tajusin, ettei minun tarvitse olla mitään muuta kuin olen. Minun ei tarvitse mukautua johonkin typerään muottiin. Minun ei tarvitse olla sellainen kuin muut, eikä kukaan odotakaan minun olevan. Tajusin, että kaikista arvostetuin piirre ihmisessä ei ole joku tietty hauskuus, sosiaalisuus tai puheliaisuus, vaan AITOUS.

Tämän taidan teipata peiliini, etten unohda! En tiedä onko tästä kirjotuksesta teille mitään hyötyä, mutta mulle on. On hyödyllistä pistää ajatukset "paperille"! 

Ihanaa viikkoa teille lukijat! Ootte kivoja just tuommoisina kuin olette. Olkaa omia itsejänne, rohkeasti, rohkeammin kuin minä. :)