Mulle tapahtui hassu juttu tossa toissa päivänä. Mä makoilin sängyllä ennen nukahtamista ja juttelin Jumalalle. Yhtäkkiä mun mieleen tuli ajatus, että mun pitäis oppia jotain mun huoneen katosta. :D Toi mun huoneen katto on vähä häirinny mua sen väärän värisävyn takia. Se ei ihan täydellisesti sovi tähän huoneeseen ja koska olin sille alussa niin ankara, en oikeen tykänny koko huoneesta. Mua häirihti se niin paljon, että unohdin ajatella miten hieno kokonaisuus tää uus huone onkaan. Sit jonkin ajan päästä hylkäsin ton ajattelu tavan ja ajattelin, ettei se ole niin justiinsa. Ei tää huone yhden väärän värivivahteen takia ole ruma, huono tai virheellinen. Kyllä tästä voi silti tykätä!
Tajusin, että minuahan voi verrata tähän huoneeseen. Minussa on monia epätäydellisyyksiä ja puutteita. Tajusin myös, että olen ollut itselleni aivan liian ankara, niinkuin alussa olin myös täälle huoneelle. Mulla on ollut pitkään tapana kiinnittää itsessäni liikaa huomiota pieniin keskeneräisyyksiin ja puutteisiin, sekä sisäisiin että ulkoisiin. Niihin keskittymällä ajatukset itseäni kohtaan ovat muuttuneet tosi negatiivisiksi. Kun olen keskittynyt johonkin epäkohtaan, olen unohtanut sen, että kokonaisuutena voin silti olla hyvä, mukava, onnistuja, kaunis, rakastettava, arvostettava ja tärkeä.
Mä uskon, että Jumala antoi mulle tuon ajatuksen. Musta on niin hämmästyttävää miten hauskoilla tavoilla Hän puhuu ja miten hyvin Hän minut tuntee. Tuollaista rohkaisua ja opastusta minä juuri tarvitsinkin. Saattaapa olla etten maalaakkaan tuota kattoa koskaan, vaan jätän sen muistuttamaan tuosta asiasta.
Ihania viimeisiä lomapäiviä/ensimmäisiä koulu- ja työpäiviä kaikille! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti