Pieni minä, pala isoa kokonaisuutta

"Isn't it funny how day by day nothing changes, but when you look back, everything is different."
 -C.S. Lewis

Kyllä. Tuntuu usein, että elämä on pitkäveteistä ja kaikki päivät lipuvat ohitse toistensa kaltaisina. Päivät ovat täynnä toistoa ja niin monet spontaanit ideat jäävät toteuttamattomiksi. Elämä näyttää yksinkertaiselta. Kuitenkin arjen tapahtumien yleensä melko pieneen kirjoon pujahtaa sekaan joitain ihan pieniäkin asioita, jotka toisiinsa yhdistettyinä paisuvat elämän mullistaviksi asioiksi. Ne huomaa vasta, kun katsoo ajassa taakse päin.

Elämä on valtaisa kertomus täynnä käänteitä; yllätyksiä, pettymyksiä ja onnistumisia. Jokaisella niillä on ollut jokin vaikutus tulevaan. Mikään ei ole tapahtunut turhaan. Uskoisin, että kun tarkastelee erittäin tarkasti, elämän huonoistakin tapauksista löytyy aina jotain, mikä on tuottanut jotain hyvää. Ei aina välttämättä ihmiselle itselleen, mutta mahdollisesti jollekin toiselle.

Ihmeellistä, miten ihmisten elämät kietoutuvat toistensa ympärille. Ihmiset vaikuttavat elämällään toisten elämiin. Ihmisten historiat vaikuttavat toisten tuleviin historioihin. Ihmiset muodostavat yhdessä ikäänkuin suuren rihmaston. Jokainen läheinen, tai ehkä vähän vähemmänkin läheinen, vaikuttaa jollain tavoin ihmiseen. Jokainen jättää jonkinlaisen jäljen. Ihmisen tekemät, joskus ihan pieniltä ja mitättömiltäkin tuntuvat valinnat tuovat hänet tilanteeseen, jossa hän vaikuttaa toisen ihmisen elämään, joskus suurestikin. Monimutkaista. Ihmeellistä.

Kaikki tämä on silti Isän käsissä. Hän näkee kaiken. Ihmisten historian, ihmisten tulevaisuuden. Suurenmoisen kokonaisuuden. Olen pieni.